11. tammikuuta 2018

Tavoitteita ja toiveita

Hyvä juuri alkanu Vuosi. Oon utelias näkemmään, mitä on tulossa. Toivottavasti enimmäkseen hyvää! Mihin aijon pyrkiä?

* Lopettaa tavaran haaliminen. En tarkkaan muista milloin se alko, kun älysin että vähemmälläkkii pärjäis. Lapsena olin kunnon hamstraaja ja säilytin jokaikisen tarran tai roskan, koska sitä muka saattoi tarvita johonkin. On ollu tosi työlästä opetella hamstraamisesta eroon, mutta se on myös palkitsevaa. En pysty keskittymään esim. tähän blogiin, jos ympäristö on hirveän sotkuinen. Aika hyvin oon osannu luoppuu jo olemassa olevasta roinasta, mut ongelma onkin siinä ettei ostas mittään turhaa. Oon opetellu sellaista että aina ennen kun ostan, kysyn iteltäni tarvihenko mie tätä ihan oikkeesti?

* Kehittyä kirjoittajana sekä kuvaajana. Mie oon aina tykänny kirjoittaa. Joskus lapsena leikkasin Ellos lehdestä henkilöiden kuvia ja kehitin niiden ympärille tarinan. Novellista tuli koko A5 vihollinen. Se kertoi kahdesta suomalaisesta perheestä, jotka tapasivat ja tutustuivat toisiinsa lomamatkalla. Joskus tuun vielä kirjoittamaan oikkeen romaanin. Siispä, luonnollisesti, halluun kehittyä kirjoittamisessa. Ja mikä kuvaamisseen tullee, halluun oppii käyttämään järjestelmäkameraani paremmin mitä nykyisin.

* Oppia nauttimaan hetkistä (= En kasvata puhelinta/kameraa kätteen kiinni). Tykkään ikuistaa hetkiä tai tapahtumia Canonille, mutta joskus vois miettii että muistasko sen tapahtuman ihan ilman kuvaakin. Voi olla että jopa paremmin. Myöskin puhelimella saa helposti pilattuu monta hetkee kun roikkuu vaikka siinä naamakirjassa periaatteella "Mie vaan vilkasen". Jos sen vilkuilun jättäs vähemmälle ja kävis siellä naamakirjassa vaan sillon kun oikkeesti halluu kävästä siellä?

* Käyttää enemmän kirjastoa ja lukkee enemmän kirjoja. Ihan harmittaa miten huonolle tolalle tää harrastus on jäänyt. Peruskouluaikkaan luin ihan hulluna kirjoja, mutta lukiossa se jäi paljon vähemmälle. Sen jälkkeen on ollu kaussii kun lukkee enemmän tai stten vähemmän. Täyttyy hyödyntää kirjastoa taas ja lukkee vaikka joittain suositeltuja kirjoja, joita ei ite ällyis sieltä ees ettii.

Pohjois-Karjala talvi -16


* Panostaa liikuntaan. Tästä tekkee hankalan se, etten voi tiettää etukätteen vointiani. Lähettään nyt kuitenki siitä että kaikki on hyvin ja jaksaminen kunnossa. Kun hiihtokausi päättyy täytyy hiihdon tilalle keksii jottain muuta mieleistä liikkumista. Lenkkeilykin on vähän semmoinen juttu et se alkkaa melko noppeesti tökkimään. Kaipa siihenkin vois keksii jottain erilaista? Erilaisia reittejä yms?

* Opetella syömään paremmin. Mie en tykkää kokkailla enkä viihy keittiössä, mutta se on vaan totuus että ihminen jaksaa paremmin kunnon ruualla, joten ei auta. Toisaalta ei kai normaali arkiruoka mittään ylihiennoo vaadi. Hiukan lissää vain vaivannäkköö? Varmaan se suurin ongelma on, ettei ruoka oo tarpeeksi monipuolista. Kasvikset unohtuu ja salaatinkin jaksaa vain silloin tällöin väkertää. Siispä, ruokaympyrät sun muut kunniaan..

* Kasvaa ihmisenä ja jatkaa terapiaa. Ihminen kehittyy ja kasvaa läpi elämänsä ja erityisesti kaippaan sitä nyt, kun oon eksyksissä elämäni kanssa. Olis niin helppoo kun olis joku intohimo joka veisi elämässä vaivatta etteenpäin, mutta entä sitten ku semmosta ei oo? En haikkaile minkäänlaisen uran perään. En myöskkään halluis tehhä mitä tahansa, koska on vaan pakko saaha jostain palkkaa. Halluun tehhä sellaista, millä on miulle joku merkitys.

* Kasvattaa takaisin oma hiusväri. Tää projekti alkoi jo viime vuoden syyskuussa, mutta toki se vie aikkaa. Oma värini on siis vaalea ja oon vuosia värjänny hiukseni tummaksi. Juuri nyt ne on rasittuneet vaalennusten jäljiltä, joten nyt ei auta muu kun kärsivällisyys ja leikkaaminen. Antaa uuven hiuksen kasvaa, toivottavasti vahvempana kun en ennää värjää sitä kestovärillä.

* Hoitaa parisuhdetta. Tämän voisi tietenkin laittaa jokkaisen vuoden, jokkaisen kuukauden, jokkaisen päivän kohalle. Toinen ei oo itsestäänselvyys ja parisuhdettaan täyttyy muistaa hoivata kiireidenkin keskellä. 7 vuotta ja 2kk oon saanu olla avomieheni kanssa ja tästä oon hyvin kiitollinen.

* Elää! Masennus on jo liian monta kertaa estäny minnuu elämästä täysillä ja oon viettäny monta vuotta nuoruudestani sumussa kahlaten. Sairauksiin en voi vaikuttaa, mutta tahdonvoimaa ja asennetta voi aina kehittää. Onneksi pahimmat psyykkiset sairastelut on pääosin taaksejäänyttä elämmää ja nyt aijonkin kattoo etteenpäin!

Hyvä vuosi 2018, aijon panostaa edellä mainittuihin asioihin. Vastineeksi toivon terveyttä, oman talon puolisoni kanssa, töitä, uusia kokemuksia ja ihmissuhteita.


Niin ja hei, jos kiinnostaa seurata blogiani facebookissa, niin täällä se onnistuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta, mutta asiatonta tai tylyä tekstiä en edes julkaise. Kiitos, että kommentoit! :)