12. huhtikuuta 2018

Ihan tavallinen elämä, kiitos

Mie haaveilen tavallisesta elämästä. Siitä, kun mies tulee illalla töistä kottiin, ja häntä oottaa kotona vaimo ja kaksi pientä lasta. Kissa ja koirakin, jos ne tullee toimeen keskennään. Haaveilen, että saan joka päivä nähhä kun pienet rakkaat lapseni kasvaa ja kehittyy. Haaveilen, että saan pukea lapseni kuravaatteisiin, sonnustauttuu itekkin sadetakilla ja kumppareilla ja mennä yhessä hyppimmään kuralätäkköihin. Kun voin levittää askartelutarvikkeet keittiön pöyvälle ja kannustaa lapsia tekemmään itse. Haaveilen, että luen lapsilleni paljon. Joka ilta iltasadun ja aina, kun lapset halluu kuulla sadun. Opetan lapsilleni lukemisen ilon.

Aijon opettaa lapsilleni myös  terveitä arvoja. Ei napostella pitkin päivää, eikä puhelinta kasvateta kätteen kiinni. Ollaan kohteliaita kaikille ja kunnioitettaan toisia. Ulkoillaan säännöllisesti, säästä viis. Ei meitä ihmissii oo sokerista tehty. Haaveilen myöskin ihan tavallisista pihatöistä. Haaveilen omakotitalosta ja omasta pihasta. Haaveilen siitä, että nään lapseni juoksevan sillä pihalla. Haaveilen siitä, että voin joku päivä olla pienelle tyttärelle tai pojalle maailman rakkain äiti. Haaveilen, että tulevasta ammatistani tullee miulle antoisa harrastus, kun ompelen vaatteita lapsilleni.

Se tullee olemmaan myös valvomista valvomisen perään, itkupotkuraivareita ja huonoja päiviä. Mutta mie halluun kaiken sen. Se on sitä, mikä miun elämästä juuri nyt puuttuu. Halluun tavallisen lapsiperhearjen iloineen ja suruineen. Mittään muuta en tarvihe. En tarvii kalliita merkkivaatteita. En tarvii kalliita harrastuksia. Nuoruuteni ei jää kokematta, se on koettu jo. Juhlat on juhlittu, pään nollaamiset on nollattu. Oon saanu olla nuori. En tarvii työuraa, koska miun ura tullee olemmaan se, että oon äiti. Ihan yksi ja sama lysti, jos en koskaan keksi unelma-ammattiani. Kunhan vaan saan olla äiti.


Halluun olla kotiäiti, niinkun omani on ollu miulle. Halluun olla läsnä lapsille niin paljon kun mahdollista. Mie viihdyn kotona ittekseenkin, joten miulle ei tuu olemmaan vaikeuksia olla kotona lasten kanssa. Miulla ei hajoa pää neljän seinän sisälle, eikä lapsen saaminen sitä ees tarkoita et pitäs istua kotona 24/7. Lasten kanssa voi touhuta vaikka mitä. Voi mennä puistoilemaan, osallistua tapahtumiin, lähtee kaverille kylään, käyvä kerhoissa tai harrastuksissa, vierailla perheentalolla yms. Voi ottaa pulkan kainaloon ja laskea lapsen kanssa mäkeä. Kesällä voi mennä vaikka piknikille takapihalle.

Miusta on kummallinen ajattelutapa, että lapsen saaminen tarkottas et oma elämä loppuis siihen. Elämähän vasta alkaa sillon, kun saa oman lapsen. Lapsen saaminen antaisi niin paljon. Se tekis miun elämästä rikkaampaa, kuin mikkään muu. Se täyttäisi tämän valtavan tyhjyyden rinnassani ja antaisi miulle järkevän selityksen, miksi oon täällä. Rakastaisin lastani täydestä sydemästäni ja vieläkin enemmän. Halaisin lastani joka päivä ja kertoisin, että äiti rakastaa sinnuu.

Tässä yhteiskunnassa tunnutaan ihailevan tehokkuutta, kovaa työntekoa, suorittamista suorittamisen perään. Lapsi päiväkottiin, vaikkei osais kävelläkkään vielä. Ja äidit takasin töihin uran pariin niin pian kun suinkin mahollista. Kiitos mutta ei kiitos. Mie en oo urakeskeinen ihminen. Mie halluun ihan tavallisen elämän, jossa perhe on tärkein. Elämän, jossa työnteko ei näyttele pääosaa.

Tuntupa hyvältä kirjoittaa tällaista tajunnanvirtaa :) Mikä on siun suurin unelma?

6 kommenttia:

  1. Hei!

    Tuo lasten kanssa lätäköissä hyppiminen on kyllä niin terapeuttista. Ilman lapsia kun ei vaan voi vetäistä kumppareita ja kurahousuja jalkaan ja mennä hyppimään, se olisi jotenkin outoa (siis muista). Mutta lasten kanssa ei kukaan ihmettele (pukeutumista tai toimintaa). Joskus talvella tai jopa kesälläkin toivoo että lammikot jo tulisivat, tekemistä joka on koko perheelle hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kommentistasi! :) Niinpä, totta puhut. Lasten kanssa voi ihan huoletta heittäytyä ja nauttia elämästä ja sen pienistä iloista. Ei sitä oikkeen ilman lapsia tuu lähettyy vaikkapa pulkkamäkeen, vaikka sehän on hauskaa :D

      Poista
    2. Totta, unohdin täysin pulkkamäen! Sekin on kyllä kivaa puuhaa ja siihen saadaan mukaan myös yksi "perheenjäsen" lisää, nimittäin koira. Se rakastaa juosta pulkan vierellä.

      Poista
  2. Ihana postaus :) Mulla suurin unelma on myös perheen perustaminen jossain vaiheessa, mielummin aiemmin kun myöhemmin. En osaa kuvitella tulevaisuutta ilman lapsia. En tiedä oonko tylsä tai jotain, mutta mun elämän tavoite just se mies ja pari lasta, omakotitalo, koira, kivat harrastukset ja työ jossa viihdyn. Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen? :D

    Ilona/ stalkkaamunelamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos :) Mukava kuulla, että siulla on kanssa samantyylisiä unelmia! Mie oon myös miettiny, että oonko jotenkin outo tai erilainen kun en haaveile ulkomaanmatkoista, uraputkesta tai suurista saavutuksista. Parasta mitä elämä voisi miulle ikinä antaa, ois oma lapsi/perhe. Ja tokihan se elämmää helpottas kun olisi mieluinen työkin :)

      Poista

Otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta, mutta asiatonta tai tylyä tekstiä en edes julkaise. Kiitos, että kommentoit! :)